Vastaus Syyspeikon haasteeseen:

02.09.2012
Olemme pari kuukautta sitten tuleet takaisin kotiin lomaltamme Suomesta. Ensi kuussa odottelemme appivanhempiani moikkamaan jo seitsemän vuotiasta tyttöämme. Elämä täällä Keski-Euroopassa on hauskaa. Alamme pikku hiljaa oppimaan uutta kieltä, saksaa. Minun vanhempani kävivät meillä jo alkuvuodesta, pitkä oli makta lentää Australiasta asti.
Viime viikonloppuna kävimme koko perhe katsomassa paikan päältä kuinka Formuloilla ajetaan, meteli oli kova paikan päällä, kalliimman puoleinen oli viikonloppu muutenkin, mutta hauskaa.
Taustalla kuuluu kuinka tyttömme juttelee siskolleni Skotlantiin. Siskoni suunnittelee kanssa reissua Saksaan sieltä nummien keskeltä, kunhan vain työ antaa periksi. Veljeni nauttii perheineen elämästään Thaimaassa... ensi vuoden alussa näemme heidätkin, kun menemme kuukaudeksi sinnepäin kyläilemään, samalla reissulla menemme kuukaudeksi Australiaan kenguruita ja vanhempiani tervehtimään.
Vaimoni työskentelee omassa vasta avatussa kondiittori-kahvilassaan, vielä emme ihan tarkkaan tiedä miten se tulee menestymään. Jänniä aikoja elämme taas. Koiramme jätimme Suomeen kasvattajalle, koska se alkoi olemaan jo sen verran vanha, ettei sitä viitsitty tänne Saksaan tuoda. Harkitsemme vielä otammeko uuden hauvelin jalkojamme lämmittelemään kylmenivinä syysiltoina.
Itse jatkan nörtteilyä edelleenkin ja tietenkin jumpalla käyntiä. Nyt tosin työn puolesta ei ole enää samanlaista kiirettä kuin muutama vuosi sitten, eli minulla on enstistä enemmän aikaa olla kotona perheen parissa. Parin kuukauden välein käyn ajelemassa autollani lähistöllä olevalla radalla omaksi iloksi...