Reissu on tehty ja kotiinkin päästy ehjin nahoin. Hauska oli olla matka päällä, hetkeäkään ei ehtinyt tylsistymään.

Perjantaina lähdin töistä vähän aikaisemin, että olisi perillä inhimilliseen aikaan ja, että ehtisin viettämään aikaa myös veljenpojan kanssa. Kävimme ajamassa radio- ohjatatvalla autolla palloiluhallin parkkipaikalla. Taisimme tosin veljeni kanssa ajaa enemmän :) Tuon autolla ajelun jälkeen suuntasimme kulkumme kohti "aikuisten leikkejä" eli tuttavalliseen pokeririnkiin. Siinähän se ilta taas vierähti kivasti...

Lauantai aamuna pelasin veljenpojan kanssa Wii:llä sillä aikaa kun veli ja faija oli punttisalilla. Tämän jälkeen menin auttamaan faijaa rappusten maalaamisessa. Maalaminen on aina hauskaa... Syönnin päälle imuroin sekä faijan että oman autoni, muistin myös pyyhkiä pölyt. Faija otti tällä välillä hyvin ansaitan ruokalevon. Ruokakaupassa faija ehdotti, että lähtisimme testaamaan frisbeegolfia. Itse kävin heittelemässä jo jussin tietämillä, joten se oli tuttua. Kävimme hakemassa veljeni mukaan ja suuntasimma kaikki minun suuren suurella kolmiovisella autolla frisbeegolfia pelaamaan. Illalla katsotiin vähän aikaa telkkaria.

Tänään heräsinkin kellon soittoon kahdeksalta, yhdeksän tunnin yöunilta. Tiesin, että päivästä tulee hyvä ja että jaksan ajaa kotiinkin ilman mitään ongelmia. Matka meni aika nopeasti, mutta mahtoi siihenkin vähän dramatiikkaa. Näin jonkinlaisen liikenneonnettomuuden jälkiselvitystilanteen. Keskellä lentokoneiden varalaskupaikkaa oli paloauto poikittain, sivummalla oli myös poliisi. Paloauton takaa paljastui kaatunut moottoripyörä. Eli ei sen ihmeellisempää. En tiedä mitä oli johtanut moottoripyörän kaatumiseen ja, että mitä kuskille oli käynyt. Toivottavasti ei mitään vakavampaa.

Reissun tarkoitushan oli käydä marjassa. Sainkin tuotua yhden muovipussillisen ja täyden kylmälaukullisen verran ylivuotisia marjoja korvaamaan menetystämme. Käyn varmaankin vielä ainakin toisen vastaavanlaisen marjaretken, koska en tehnyt suurtakaan lovea vanhempieni pakkaseen. Marjojahan me kyllä saamme menemään... paljon. Jos ei muuta niin armas leipoo niistä jotain tai sitten minä syön niitä rahkan kanssa iltapalana.

Ensi viikolla alkaakin sitten taas jumppaaminen tosissaan.... seuraava tavoite mielessä.