Keho sanoi minulle eilisen treenin aikana, että se haluaa vähän levätä välillä. Ja tarkoitti levätä, eikä mitään palauttavia treenejä. Kiltti poika kun olen, niin teen niin kuin minulle kerrotaan. Ihan varmasti teen aina... varmasti joo. Kysykää vaikk vaimolta.
Rauhallista eloa olisi tarkoitus pitää tämä päivä ja huominen vielä, sitten torstaina voi mennä takaisin salille rehkimään ja kiusaamaan itseään uuden ohjelman tuoman innostuneisuuden siivittämän. Tietenkään unohtmatta sitä, että aika varmisti isommat poijjaat käyvät huutelemassa kannustushuutoja selän takana, jotta sitä ei vahingossakaan pääse pinnaamaan treenistä. Tämän tiedän siitä, että olen vastaavia tapahtumia seurannut vierestä kun kaverit 'rääkkäävät' toisiaan.
Sinällään hauskaa, että vaikka tänään en menossakaan salille, niin ei en missään vaiheessa hinkunut salille. Viime viikkoisen viiden päivän treeniputken jälkeen, kuudentena päivänä, hinku salille oli kova. Nyt ei mitään sellaista. Hyvä niin. Enpähän ole vielä ihan täysin riippuvainen treenaamisesta.
Torstaina sitä varmaan jo kaipaa, jollain tavalla ainakin, pientä hikoilua.
Lauantaina olisi tarkoitus tehdä ihan oikeita töitä. Eli tiedossa on pihatalkoot. Hauskaahan haravan varressa on ja voipahan sitten maanantaina leuhkia töissä kun on käsissä rakkoja. Näin tapahtui viime vuonna...