Sairastelu on taakse jäänyttä... ja tänään kävin salilla ensimmäistä kertaa puoleentoista viikkoon. Olihan se rauta raskasta, tiesin kyllä etten ihan täysissä ruuminvoimissani ollut sairastelun jälkeen. Siksipä otin vähän rauhallisemmin kuin mitä olisin normaalisti treenannut, mutta siltikin tuntui rankalta. Omassa pienessä mielessäni minulla on itsestäni semmoinen kuva, että kaikki mahdolliset lihakset mitä olen onnistunut saamaaan ovat surkastuneet ja näytän semmoiselta kynäniskalta, jolla käden paksuin kohta on polvi. Eiköhän tuo mielikuva itsestä taas ala parantumaan kun pääsee oikein kunnolla taas treenaamisen makuun.
Nyt pääseekin leikkaamaan nurmikkoa, minkä onkin tässä viikon aikana kasvanut aikamoiseksi viidakoksi. Nurtsin leikkaaminen on hauskaa. Välillä sitä vain on iloinen, että meidän piha on niin pieni, toisaalta joskus se saisi olla huomattavasti isompikin (ainkin silloin kun intoa leikkurin työntämiseen riittää)