Hölmö päivä kun ei keksi mitään hauskaa kirjoitettavaa... eli taas on näitä päiviä. Sitä vaan istuu koneen äärellä aja antaa sormien laulaa.
Mielenkiintoinen ajatus, tuo että antaa sormien laulaa. Mistä lie tuokin sanonta jäänyt päähän.
Eilisen salireissun jälkeen on ollut kyllä sen verran autuas ja rauhallinen olo, ettei oikein mikään ole saanut minua huonolle tuulelle. Eipä ole vähään aikaan ollutkaan tämmöistä päivää.
Nyt olisi maanantain tunnit tehty sisälle, eli tiedossa on pitkä viikonloppua wapun tienoilla. Sehän vaan tarkoittaa sitä, että voi treenata oikein kunnolla. Näin ei tule wappuna sitä pahaa oloa mikä tuntuu monia ihmisiä vaivaan. Ei sillä, että siitä alkaisin saaranaamaan tai jotain, mutta minulle pahanolon hommaaminen on jo taaksejäänyttä elämään. Kaikelle on aikansa ja paikkansa, se on opiskeluaika.